Pelkästä ilosta

Se lauloi kauniisti. Talitiainen. Siinä kaupunkiin vievän kadun varressa ihan tavallisena arkiaamuna. En usko, että sitä kukaan oli käskenyt laulaa tai että se oli sen päivän velvollisuus, arjen ies. Ei vaan se lauloi, koska se on luotu laulamaan. Eikä se ehkä tiedä onko se kaunista vai ei. Tuskin se on sitä edes miettinyt. Se laulaa, koska se on talitiaisen tehtävä.

Ja mikä ihmeellisintä, tuo laulu, ihan tavallinen laulu, sai ohiajavan pyöräilijän sydämen sykähtämään ilosta. Pelkästä ilosta. Laulu oli niin kirkas, niin heleä ja niin täynnä kevättä.

Mitä varten minut on luotu? Mikä on minun tehtäväni? Tavallisena maanantaiaamuna, tutusti toistuvien arkirutiinien jatkumossa. Ehkä se on jotain, jota en ole tullut ajatelleeksi. Tuskin mitään tärkeää tai mainitsemisen arvoista. Ei siitä ehkä kirjoiteta juttuja tai saada palkintoja. Mutta ajattele –minulla voi olla tehtävä, johon juuri minut on luotu. Sinulla voi olla tehtävä, johon juuri sinut on luotu. Ja silloin se on jotain kaunista, joka saa toisen sydämen värähtämään ilosta. Pelkästä ilosta.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Pelkästä ilosta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s